Ennaltaehkäisevää työtä ja varhaista puuttumista lääkkeeksi opiskelijaterveydenhuollon ongelmiin

Toimiva terveydenhuolto auttaa jaksamaan opinnoissa ja siirtymään sujuvasti työelämään. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) on pystyttävä tarjoamaan yliopisto-opiskelijoille laadukkaat terveyspalvelut, riittävän nopeasti ja ilman kohtuuttoman pitkää jonottamista.

YTHS:n tulee jatkossakin olla yliopisto-opiskelijoiden ensisijainen terveydenhuollon tarjoaja. Opiskelijat joutuvat kuitenkin tosiasiallisesti käyttämään julkisen terveydenhuollon palveluita esimerkiksi iltaisin ja viikonloppuisin. YTHS:n jäsenmaksun maksavien yliopisto-opiskelijoiden ei pidä joutua maksamaan kunnallisen terveydenhuollon maksuja YTHS:n ollessa kiinni. Kahden päällekkäisen maksun perimisestä on luovuttava.

Myös toisen asteen ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhuoltoa on kehitettävä ja keskitettävä, jotta palveluiden saatavuus paranee. Kunnallisten terveydenhuoltopalveluiden saatavuus vaihtelee rajusti eri kaupungeissa ja opiskelijan hoitoon pääsy usein pitkittyy. Opiskelijoille on tarjottava terveydenhuoltoa, jossa on erityinen osaaminen juuri opiskelevan nuorison terveyteen liittyvistä kysymyksistä ja riittävät resurssit ennaltaehkäisevään työhön.

Pitkät jonot opiskelijaterveydenhuoltoon, esimerkiksi YTHS:n mielenterveyspuolelle, ovat kestopuheenaihe. Opiskelijan on tietysti päästävä hoitoon heti silloin, kun hätä on akuutti. Huomio on kuitenkin kohdennettava myös ongelmien alkulähteille. Ennaltaehkäisevä työ, ongelmien havaitseminen mahdollisimman aikaisin ja varhainen puuttuminen estävät monta inhimillistä tragediaa ja myös tuovat säästöjä.

Monessa tapauksessa opiskelijoiden vakavat ongelmat juontavat juurensa jo perusopetuksen tai toisen asteen ajoilta. Puutteet perusopetuksen ja toisen asteen terveydenhuollossa tai lasten ja nuorten liikuntamahdollisuuksissa vaikuttavat kärjistyneiden terveysongelmien määrään korkea-asteella. Pitkittyessään sairaudet ja ongelmat pahenevat ja mutkistuvat ja ovat myös kalliimpia hoitaa. Painopistettä on siirrettävä ennaltaehkäisevään työhön, varhaiseen tukemiseen ja puuttumiseen. Myös eri alojen ja asteiden ammattilaisten välistä yhteistyötä on tiivistettävä.

Kuntataloudessa ”säästäminen” lasten ja nuorten hyvinvoinnin kustannuksella on hyvin lyhytnäköistä politiikkaa. Esimeikiksi Tampereella tilanne on kouluterveydenhuollon osalta kehno. Valtakunnallisten suositusten mukaan yhtä lääkäriä kohden saisi olla 2100 oppilasta. Tampereella on 4268 oppilaista per yksi koululääkäri. Lisää lääkäripalveluja tarvitaan myös opiskelijaterveydenhuollossa, jonka piiriin lukiolaiset ovat siirtyneet.

Opiskelijaterveydenhuollon taakka kasvaa kestämättömäksi, jos ongelmat kasautuvat jo pitkältä ajalta. Ihmisen hyvinvointi ja vastaavasti pahoinvointi lapsena ja nuorena heijastuu myöhemmin aikuiselämään. Tämän vuoksi on tärkeää, että päättäjät, vanhemmat ja läheiset tekevät kaiken voitavansa sen eteen, että lapset ja nuoret saavat mahdollisimman hyvät eväät terveeseen elämään. Laadukkaiden palveluiden ohella avainasemassa ovat opettajan aika oppilaille, varhainen puuttuminen, sosiaaliset suhteet ja yhdessä omien vanhempien kanssa kotona vietetyn ajan määrä ja laatu. Aitoa välittämistä ei voi ulkoistaa.


Kirjoitus on julkaistu Tuhatkunta -lehdessä 3/2008

Vaalitavoitteita

Kokoomuksen kunnallisvaaliohjelma 2008 (selaimella avautuva versio, jossa sivut kääntyvät alapalkista löytyvien nuolinäppäimien avulla.)

Ohjelma on ladattavissa myös pdf-versiona.

Kokoomuksen kunnallisvaaliohjelma Tampereella vaalikaudelle 2009-2012 löytyy puolestaan täältä.

Vauhdikas viikko

Tällä viikolla on kunnallisvaalikampanjani pyörähtänyt oikein kunnolla käyntiin. Menoa ja meininkiä on riittänyt.

Keskiviikkona ja torstaina vietin iltaa Tampereen Yliopiston Kokoomusopiskelijoiden rastilla Tamyn Kaupunkisuunnistuksessa. Kyseessä oli jokavuotinen opiskelijatapahtuma uusille fukseille.

Tunnelmia Kaupunkisuunnistuksesta Sorin aukiolta:







































Torstaina päivällä kävin alustamassa seminaarissa Tampereen yliopiston Politiikan tutkimuksen laitoksella. Tilaisuuden teemana oli teoria ja käytäntö: Mitä iloa teoreettisista opinnoista? Esitykseni aihe oli "Toteutuuko parlamentarismi Suomen Eduskunnan työssä?".





















Perjantai-iltana oli vuorossa kampanjointia Hervannan Kauppakeskus Duossa. Paikalla oli myös kansanedustaja Arto Satonen.










































Lauantaina Tampereen Ratsastuskeskuksessa Niihamassa:

Ilmainen palvelu - paras palvelu?

Viimeksi tänään olemme päivän uutisista saaneet lukea Sdp:n puheenjohtaja Jutta Urpilaisen vaateita kaikille ilmaisesta päivähoidosta. Keskustelu asian ympärillä ei näytä laantuvan, joten muutama sana päivähoidosta.

Elokuun alussa voimaan tulleessa päivähoitomaksu-uudistuksessa maksuttoman päivähoidon tulorajoja korotettiin. Maksuttoman päivähoidon piiriin pääsi yhä useampi pienituloinen, mikä mielestäni on aivan oikein. Nykytilanteessa päivähoito on siis maksutonta pienituloisille.

Päivähoitomaksujen alennukset on kohdennettava oikeudenmukaisesti. Uudistuksen myötä yli 50 prosentilla perheistä päivähoitomaksut laskivat, painottuen yksinhuoltaja- ja monilapsisiin perheisiin.

Keski- ja parempituloiset perheet maksavat yhä ”omavastuuosuuden” päivähoidosta. Heidän enimmillään reilu parinsadan euron kuukausimaksunsa ei ole kohtuuton, jos sitä vertaa päivähoitopaikan todelliseen hintaan, joka on lähempänä tuhatta euroa. Jos pientäkään osaa palveluiden hinnasta ei kateta maksuilla, on veroja nostettava saman verran. Haluatko Sinä maksaa enemmän veroja?

Sdp:n ajama päivähoitomaksujen poisto siis hyödyttäisi suoraan hyvätuloisia perheitä. Verorahojen kylväminen holtittomasti vie mahdollisuuden auttaa niitä, jotka apua todella tarvitsevat. Mielestäni on tuettava ensisijaisesti niitä perheitä, joille päivähoitomaksut voivat todella olla liian korkeita.

Laadukas palvelu ei ole ilmaista. Vastuuttomien ”maksut pois” -lupausten sijaan on resurssit kohdennettava palveluiden monipuolistamiseen ja laadun parantamiseen. Uskon päivähoidon ja lasten hyvinvoinnin olevan kaikille perheille niin tärkeitä asioita, että ne, joilla varaa on, ovat valmiita laadusta ja hyvistä palveluista myös hieman maksamaan.

Toisin kuin Urpilainen tänään mediassa väittää Kokoomus ei ole väittänyt, että ilmaisen päivähoidon järjestäminen olisi mahdottomuus. Kyse on siitä, että raha, joka ilmaisen päivähoidon myötä menisi suoraan hyvätuloisten taskuun, on järkevämpää suunnata päivähoitomme laadun parantamiseen.

"Maksuttoman" tai ”ilmaisen” päivähoidon järjestämiseen vaadittavat miljoonat eurot (n. 260 milj.) voisi käyttää huomattavasti paremmin esimerkiksi pienituloisimpien perheiden etuuskorotuksiin, terveydenhuollon parantamiseen, päivähoidon ryhmäkokojen pienentämiseen tai lapsiperheiden kotipalveluihin. Kehitettävää ja kohteita kyllä riittää.

Päivähoitoa on kehitettävä niin, että jokaisella perheellä olisi aito mahdollisuus valita olosuhteisiinsa mahdollisimman sopiva hoitomuoto. Valtion ei tule viestittää, että lapsen vieminen kunnalliseen päivähoitoon on, palvelun ilmaisuudesta johtuen, aina paras ratkaisu. En myöskään usko, että ilmainen, kaikille yhtäläinen ja samalla kaavalla järjestetty palvelu on perheiden näkökulmasta parasta mahdollista.

Valtio tai kunta ei voi yrittää kertoa, mikä on lapselle parasta. Lähtökohtaisesti perheet ovat itse oman tilanteensa parhaita asiantuntijoita. Kaikki eivät esimerkiksi tarvitse kokopäiväistä hoitopaikkaa. Jos kokopäiväinen paikka on aina ilmainen, ei perheillä ole kannustimia varata puolipäiväistä paikkaa.

Jotkut puolestaan haluavat lapsensa perhepäivähoitoon ja toiset haluavat hoitaa lapsensa kotona. Näille ja monille muille vallinnanmahdollisuuksille on jätettävä tilaa.