Osata elää hetkessä

Kävin tänään ratsastelemassa kaverin hepalla. Kun laittaa vähäksi aikaa ”aivot narikkaan” ja on hetken ajattelematta töitä (politiikkaa), opiskelua (politiikan tutkimusta) tai järjestötoimintaa (politiikkaa), saa heti kummasti uutta virtaa seuraaviin päiviin.

Joka kevät, vielä nykyäänkin, kun maa alkaa olla sula takaraivossani kolkuttaa halu päästä hyppäämään maastoesteitä tai edes rataesteitä. Monesti olen unissani ollut kenttäkisoissa, useimmiten Niinisalossa. Eniten kaipaan tunnetta siitä, kun laukkaa metsässä maastoradalla 500m/min ja on yksinkertaisesti pakko keskittyä suoritukseen ja elää hetkessä. On vain tämä hetki. Menneisyyttä ei ole ja tulevaisuus on seuraavat pari estettä tai rata loppuun. Tätä tehostaa vielä sopiva jännitys ja adrenaliini.

Kun luovuin hevosestani Zolotoista ja lopetin aktiivisen kilparatsastusharrastuksen, oli vaikea kuvitella itsensä jonakin päivänä niin sanotuksi ”sunnuntairatsastelijaksi”. Ja toisaalta ilman aktiivista pitkäjänteistä harjoittelua ja kunnollista panostusta ei isoille radoille tietenkään ole asiaa. Mietin mitä ratsastus voisi olla ilman kilpailemista ja riittäviä haasteita. Ajatus siitä, että kävisi silloin tällöin köpöttelemässä kaverin hepalla, tuntui varsin kaukaiselta tuolloin.

Kevät on kulunut yhdessä hujauksessa ja reilusti kesän puolella ollaan. Tänä keväänä kalenterini on ollut kovin täysi. Samalla kun olen ollut kokopäiväisesti töissä eduskunnassa, olen yrittänyt edistää opiskelujani Tampereella sekä käydä opettamassa valtio-oppia avoimen yliopiston opiskelijoille iltaisin Helsingissä. Myös poliittiset luottamustoimet ovat vieneet oman osansa ajastani. Vasta nyt olen oppinut kuinka tärkeä henkireikä rakas harrastus voi arjen keskellä olla, vaikka useimmille tämä ei tietenkään ole mikään uutinen.

Moni ihmetteli aikoinaan valintaani keskittyä opiskeluun ja jättää täysipäiväinen tallielämä. Sain vastata kysymyksiin siitä, miten voin lopettaa ja aionko kuitenkin käydä ”silloin tällöin”. Kysyjille vastasin tuolloin toivonani todella, että vielä jonakin päivänä ratsastus olisi minulle mukava harrastus, jonka parissa voi rentoutua ja käyttää muutaman tunnin viikossa.

Olen muutamien vuosien kuluessa saavuttanut sen, mitä jo aktiivisen kilpailemisen lopettamisen aikoihin toivoin, mutta en uskonut kohdallani mahdolliseksi. Vihdoin osaan käydä ratsastamassa pelkästä harrastamisen ilosta ilman kunnianhimoisia tavoitteita kansallisella tai kansainvälisellä tasolla. Oppia lisää, voittaa itsensä ja pitää hauskaa, siinä riittää tavoitteita harrastaa.

Myönnettäköön, että montaa kertaa en ole ehtinyt ratsastamassa kevään aikana käydä. Olen luvannut itselleni, että nyt kesällä käyn useammin.

Rohkeutta, mahdollistamista ja valoisuutta opiskelijaliike!

Suomalaista ylioppilasliikettä on moitittu jämähtämisestä pelkäksi saavutettuja etuja puolustavaksi visiottomaksi Ei-liikkeeksi. Käynnissä olevan historiallisen korkeakoulu-uudistuksen myötä ylioppilasliikkeelle on viimeaikoina tarjottu todellista näytönpaikkaa olla etunenässä aidosti uudistamassa suomalaista korkeakoulutusta.


Opiskelijoiden etua ei voida ajaa laput silmillä liiankin perinteisiin etujärjestökaavoihin kangistuen. Pelottelumentaliteetin sijaan tarvitaan rohkeutta, luovuutta ja uusia avauksia. Opiskelijan asiat on pidettävä toiminnan keskiössä, mutta ne on osattava sijoittaa laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin. Näkökulman yhteiskuntaan on oltava tarpeeksi laaja, sillä pääsääntöisesti opiskelijastatus on väliaikainen vaihe ennen työelämään siirtymistä.


Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry ja Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto - SAMOK ry kiekaisivat taas tutun "EI!", kun ne 23.6. ottivat kantaa Ruotsin aikeisiin asettaa lukukausimaksut EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Vastustamisessa ei välttämättä ole mitään vikaa, mutta perustelujen on aina oltava hyvät ja loppuun saakka harkitut.


SYL ja SAMOK perustelivat kommenttiansa vain sillä, että ne pitävät Ruotsin hallituksen kaavailemia lukukausimaksuja ulkomaalaisille opiskelijoille "erittäin vaarallisena muutoksena pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan arvoissa". Tämä on turhaa pelottelua ja uhkakuvien maalailua.


Suomalainen koulutusjärjestelmä perustuu mahdollisuuksien tasa-arvoon. Koulutuksen tulee Suomessa olla maksutonta suomalaisille ja EU/ETA-maiden kansalaisille niin perustutkinto- kuin jatko-opiskelunkin aikana. On kuitenkin pidettävä mielessä, että ilmaista koulutusta ei ole vaan maksuton koulutuksemme mahdollistuu verovaroin.


Parhaillaan Suomessa käynnissä olevaa hallitusohjelman mukaista EU/ETA-maiden ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksukokeilua on seurattava tiiviisti, ja siihen on otettava mukaan erilaisia maisteriohjelmia. Hallitusohjelmaan on myös kirjattu kokeiluun kuuluvaksi stipendijärjestelmä ulkomaisille vähävaraisille opiskelijoille. Kokeilun tavoitteet on määriteltävä selkeästi, jotta sen vaikutukset ja tulokset voidaan analysoida huolellisesti ja mahdollisimman objektiivisesti ennen lopullisen päätöksen tekemistä.


Mikäli lukukausimaksukokeilua päätetään arvioinnin jälkeen jatkaa, on valmistumisen jälkeen Suomeen töihin jääville ulkomaalaistaustaisille opiskelijoille lukukausimaksut palautettava verohelpotuksin. Näin myös kannustetaan opintonsa päättänyttä jäämään Suomeen töihin, mikä on huoltosuhteemme heiketessä yhä tärkeämpää.


Lukukausimaksukokeilu on osa käynnissä olevaa korkeakoulutuksen kokonaisuudistusta. Jotta korkeakoulutuksemme jatkossa olisi laadukasta ja kansainvälisesti kilpailukykyistä, on korkeakoulujen rahoituspohjaa laajennettava ja taloudellista autonomiaa lisättävä. Korkeakoulujen toiminnan vapaus ja tutkimuksen riippumattomuus eivät saa vaarantua rahoituspohjan laajentuessa.


Päädymmepä EU/ETA-maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksukokeilun jälkeen lopulta mihin lopputulokseen hyvänsä, on eri vaihtoehtoja osattava arvioida ennakkoluulottomasti ja positiivisesti tulevaisuuteen katsoen.

Työmaakokouksen satoa

13.-15.6.2008 järjestetty Kokoomuksen 90-vuotisjuhlapuoluekokous Tampere-talossa sujui oheisohjelmineen mukavasti. Tekemistä riitti ja oli kiva tavata tuttuja.

Puoluekokous valitsi Jyrki Kataisen edelleen puolueen puheenjohtajaksi seuraavaan puoluekokoukseen (2010) asti. Kataisella ei ollut vastaehdokkaita. Kokoomuksen varapuheenjohtajiksi valittiin kansanedustajat Henna Virkkunen ja Sampsa Kataja, sekä europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola. Pirkanmaalaisten kannalta oli tietenkin harmi, että oma ehdokkaamme jäi niukasti valitsematta puolueen varapuheenjohtajistoon. Onnittelut valituille!

Suuren osan lauantaista istuin julkilausumatoimikunnassa. Ehdin kuitenkin kuuntelemaan Jyrki Kataisen mieleenpainuvan linjapuheen. Lukuisten aloitteiden lisäksi puoluekokous hyväksyi neljä kannanottoa (Perustuslakikannanotto, EU-kannanotto, Itämerikannanotto ja Kaupunkiseutukannanotto), joihin voi tutustua tarkemmin Kokoomuksen sivuilla.




Perjantaina kuvattiin haastattelu, joka tiettävästi pyöri Tampereen keskustorin screenillä uusinnan uusintana ainakin koko lauantaipäivän... (Kuva: Mikko Närhi)