Nyt se on virallista. Olen ehdolla Tampereen kaupunginvaltuustoon syksyn kunnallisvaaleissa. Tamperelainen Kokoomus nimesi tänään kokouksessaan kunnallisvaaliehdokkaat, hyväksyi vaali-ilmeen ja ohjelmansa pääkohdat.
Syksyn 2008 kunnallisvaaleissa Kokoomuksen vaalikampanja Tampereella perustuu "Tartu toivoon" -sanapariin. Kokoomus antaa kampanjassaan, ohjelmassaan ja vaalien jälkeisessä toiminnassa toivoa Tampereen kaupungin ja kaupunkilaisten elämän kohentamiseksi.
Tämä sopiikin mainiosti jatkoksi menestyksekkäälle Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan (Tamy) edustajistovaalikampanjalleni, jossa teemanani oli "Tamyn Toivo".
Kunnallisvaalit toimitetaan 26.10.2008, ennakkoäänestys 15.-21.10.
torstai 29. toukokuuta 2008
maanantai 26. toukokuuta 2008
Nuoret (ja) naiset aliedustettuja kunnanvaltuustoissa
STT uutisoi tänään naisten ja nuorten vähäisestä osuudesta kunnanvaltuustoissa. Istuvista valtuutetuista vain runsas kolmannes on naisia. Kuntaliiton kokoamien tilastojen mukaan naisia valittiin viime vaaleissa valtuustoihin jonkin verran vähemmän kuin heidän osuutensa ehdokkaista ja äänimäärästä olisi edellyttänyt. Tosin naisvaltuutettujen osuus vaihtelee kunnittain runsaasti.
Erityisen aliedustettuina ovat myös nuorimmat ja vanhimmat ikäluokat. Kunnallispolitiikassa päätetään kuitenkin monista tärkeistä meidän jokaisen arkipäivään vaikuttavista kysymyksistä. Silti kaikkia ei joka päivä, usein kuivaksi koettu, kunnallispolitiikka ymmärrettävästi jaksa kiinnostaa. Onneksi on myös niitä ihmisiä, jotka ovat hulluna politiikkaan. Kun pitää huolta siitä, että vähintäänkin äänestää innostunutta ja osaavaa nuorekasta tyyppiä kunnallisvaaleissa on tehnyt jo paljon ;)
Erityisen aliedustettuina ovat myös nuorimmat ja vanhimmat ikäluokat. Kunnallispolitiikassa päätetään kuitenkin monista tärkeistä meidän jokaisen arkipäivään vaikuttavista kysymyksistä. Silti kaikkia ei joka päivä, usein kuivaksi koettu, kunnallispolitiikka ymmärrettävästi jaksa kiinnostaa. Onneksi on myös niitä ihmisiä, jotka ovat hulluna politiikkaan. Kun pitää huolta siitä, että vähintäänkin äänestää innostunutta ja osaavaa nuorekasta tyyppiä kunnallisvaaleissa on tehnyt jo paljon ;)
lauantai 24. toukokuuta 2008
Feministinen show ja kapitalistinen manifesti
"Sinkkuelämää on sekä feministinen show että kapitalistinen manifesti", näin todetaan tuoreessa Suomen kuvalehdessä (SK 21/2008). Määrittelyt ovat varmasti yhtä moninaisia kuin sarjan yleisökin. Yksi menestyvän sarjan tunnusmerkki kuitenkin on, että se herättää monenlaisia tunteita ja ristiriitaisiakin näkemyksiä. Sama pätee kaikkiin menestyviin "brändeihin" aina henkilöistä tuotteisiin. On uskallettava herättää tunteita.
Itse kiitän Sinkkuelämän kirjoittajia anteeksipyytelemättömästä asenteesta ja kohtauksista. Kaikki eivät ehkä sitä näe, mutta Sinkkuelämässä on tiettyä iloista feminismiä, johon voin jopa samaistua. Se on jotakin täysin muuta kuin, mitä feminismi surkeimmillaan usein on; asenteita vääristäviä itkuvirsiä ja surkuttelua sukupuolten välisestä epätasa-arvosta.
Feminismin syvimmän olemuksen tulkinta jääköön tällä kertaa sikseen. Voi olla, ettei Sinkkuelämän teho ole pelkästään naistenvälisten keskustelujen tarjoamassa realismissa vaan yltäkylläisen pintaliitoelämän fantasiassa. Pohdittaessa, että mitä Sinkkuelämää on merkinnyt naisille, ovat vastaukset kuitenkin enimmäkseen positiivisia.
Lieneekö fantasiaa myös sarjan kuvaama naisten välisen ystävyyden asettaminen etusijalle? Viime aikoina on kohistu erilaisten herrakerhojen ja -verkostojen olemassaolosta ja niiden avoimuudesta naisjäseniä kohtaan. Tampereella on puhuttanut esimerkiksi se, ettei Tampereen nuorkauppakamarissa ole yhtään naisjäsentä. Mitähän Sinkkuelämän nelikko tekisi, jos kokisivat tämän epäkohdaksi? Minun Sinkkuelämässäni he alkavat murehtimisen sijaan heti miettiä kuka olisi sopiva ensimmäinen naisjäsen ja eipä aikaakaan kun asia olisi jo järjestetty.
Konservatiivisen viihteen rajoja rikkoviin juonikuvioihin on jo totuttu kuuden tuotantokauden aikana. Enää ei ole pitkä aika kesäkuun alkuun, jolloin sarjan pohjalta tehty elokuva Sex and the City - Sinkkuelämää saa ensi-iltansa taatusti tunteita herättävine hahmoineen ja juonikuvioineen. Väliäkös sillä, että vapaamielisimmätkin tarinanjuonteet on kääritty estottoman kulutusjuhlan muotoon. Suomen Kuvalehti varoittelee, että elokuva voi aiheuttaa emansipaatiota tai kulutustottumuksien muutoksia. Päätelkää itse.
Minulle elokuva "aiheuttaa" ainakin odotetun, hauskan ja viihteellisen illan hyvien ystävien ja elokuvan parissa.
Sex and the City - Sinkkuelämää elokuvateattereissa 6.6.
Kuva on eduskunnan puutarhapäivän satoa. Kyseessä ei ole vitsi. Töissä saimme tänään tutustua suomalaisiin vihaneksiin ja lisäksi sain näin kauniin kukkakimpun. Ilahdutti suuresti :)
Itse kiitän Sinkkuelämän kirjoittajia anteeksipyytelemättömästä asenteesta ja kohtauksista. Kaikki eivät ehkä sitä näe, mutta Sinkkuelämässä on tiettyä iloista feminismiä, johon voin jopa samaistua. Se on jotakin täysin muuta kuin, mitä feminismi surkeimmillaan usein on; asenteita vääristäviä itkuvirsiä ja surkuttelua sukupuolten välisestä epätasa-arvosta.
Feminismin syvimmän olemuksen tulkinta jääköön tällä kertaa sikseen. Voi olla, ettei Sinkkuelämän teho ole pelkästään naistenvälisten keskustelujen tarjoamassa realismissa vaan yltäkylläisen pintaliitoelämän fantasiassa. Pohdittaessa, että mitä Sinkkuelämää on merkinnyt naisille, ovat vastaukset kuitenkin enimmäkseen positiivisia.
Lieneekö fantasiaa myös sarjan kuvaama naisten välisen ystävyyden asettaminen etusijalle? Viime aikoina on kohistu erilaisten herrakerhojen ja -verkostojen olemassaolosta ja niiden avoimuudesta naisjäseniä kohtaan. Tampereella on puhuttanut esimerkiksi se, ettei Tampereen nuorkauppakamarissa ole yhtään naisjäsentä. Mitähän Sinkkuelämän nelikko tekisi, jos kokisivat tämän epäkohdaksi? Minun Sinkkuelämässäni he alkavat murehtimisen sijaan heti miettiä kuka olisi sopiva ensimmäinen naisjäsen ja eipä aikaakaan kun asia olisi jo järjestetty.
Konservatiivisen viihteen rajoja rikkoviin juonikuvioihin on jo totuttu kuuden tuotantokauden aikana. Enää ei ole pitkä aika kesäkuun alkuun, jolloin sarjan pohjalta tehty elokuva Sex and the City - Sinkkuelämää saa ensi-iltansa taatusti tunteita herättävine hahmoineen ja juonikuvioineen. Väliäkös sillä, että vapaamielisimmätkin tarinanjuonteet on kääritty estottoman kulutusjuhlan muotoon. Suomen Kuvalehti varoittelee, että elokuva voi aiheuttaa emansipaatiota tai kulutustottumuksien muutoksia. Päätelkää itse.
Minulle elokuva "aiheuttaa" ainakin odotetun, hauskan ja viihteellisen illan hyvien ystävien ja elokuvan parissa.
Sex and the City - Sinkkuelämää elokuvateattereissa 6.6.
Kuva on eduskunnan puutarhapäivän satoa. Kyseessä ei ole vitsi. Töissä saimme tänään tutustua suomalaisiin vihaneksiin ja lisäksi sain näin kauniin kukkakimpun. Ilahdutti suuresti :)
perjantai 23. toukokuuta 2008
Miten kaupungit kantavat vastuunsa ilmastopolitiikasta?
Valtioihin kohdistuu mittavia odotuksia ja vaatimuksia hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Ovatko kaupungit ilmastonmuutoksen hillinnän vastuunkantajia vai vapaamatkustajia? On korkea aika etsiä vastauksia siihen, miten suomalainen kaupunki voi vastata ilmastonmuutokseen. Ovathan kaupungit avainroolissa sekä päästöjen aiheuttajina että niiden hillitsemisessä. Maailman kasvihuonekaasupäästöistä peräti 80 prosenttia syntyy kaupungeissa.
Vastauksia ilmastokysymykseen on pyrittävä etsimään eri näkökulmista: Mitä ilmaston lämpeneminen tarkoittaa Suomen kaupungeissa? Miksi kaupunkien on otettava vastuuta ilmastopolitiikassa? Miten kaupungit voivat toimia EU:n ja kansallisen ilmastopolitiikan tavoitteiden mukaisesti ja millaista kumppanuutta tähän tarvitaan? Kuntapäättäjien on pystyttävä tarjoamaan käytännönläheisiä ja suomalaiseen ympäristöön sopivia ratkaisuja siihen, millaista politiikkaa kaupunkien tulisi soveltaa.
Tampereella on ansiokkaasti puuhattu siisteyskampanjaa. Siistit puistot ja kadut ovat asukkaiden viihtyvyyden kannalta tärkeitä. Toisaalta kuntatasolla on kannettava vastuuta sellaistakin kysymyksistä, joilla on suuri merkitys myös globaalissa mittakaavassa.
Tampereen kaupunki sai hiljattain Kuntaliiton kunniakirjan määrätietoisesta työstä ilmastoasioiden hyväksi. Tunnustuksen antamisen perusteluna oli Tampereen uraa uurtava työ ilmaston hyväksi. Tampere on ollut keskeinen pioneeri Suomen kunnissa aloitetun ilmastotyön osalta ja mukana alusta alkaen.
Kansainvälinen yhteistyö ja valtioiden toimet ovat tietenkin ympäristöpolitiikan kannalta tärkeitä. Hiilidioksidipäästöihin vaikuttamiseksi eivät kuitenkaan riitä yksin valtioilta tai ylikansallisilta päätöksentekoelimiltä tulevat määräykset. Ilmastopolitiikassa ei pidä aliarvioida niiden päätösten ja vastuunkannon merkitystä, jotka tapahtuvat paikallistasolla, mahdollisimman lähellä päästöjen aiheuttajia.
Syksyn kunnallisvaaleja ajatellen onkin syytä laajentaa kunnallista ympäristönäkökulmaa entisestään. Kunnalliset ympäristöasiat eivät rajoitu kierrätysmahdollisuuksien turvaamiseen tai joukkoliikenteen järjestämiseen. Kunta voisi esimerkiksi kannustaa ympäristö- ja ilmastoystävälliseen rakentamiseen. Tampere voisi mm. myöntää verohelpotuksia tai muutoin kannustaa uudisrakentajia ja peruskorjaajia energiatehokkaisiin valintoihin.
Vastauksia ilmastokysymykseen on pyrittävä etsimään eri näkökulmista: Mitä ilmaston lämpeneminen tarkoittaa Suomen kaupungeissa? Miksi kaupunkien on otettava vastuuta ilmastopolitiikassa? Miten kaupungit voivat toimia EU:n ja kansallisen ilmastopolitiikan tavoitteiden mukaisesti ja millaista kumppanuutta tähän tarvitaan? Kuntapäättäjien on pystyttävä tarjoamaan käytännönläheisiä ja suomalaiseen ympäristöön sopivia ratkaisuja siihen, millaista politiikkaa kaupunkien tulisi soveltaa.
Tampereella on ansiokkaasti puuhattu siisteyskampanjaa. Siistit puistot ja kadut ovat asukkaiden viihtyvyyden kannalta tärkeitä. Toisaalta kuntatasolla on kannettava vastuuta sellaistakin kysymyksistä, joilla on suuri merkitys myös globaalissa mittakaavassa.
Tampereen kaupunki sai hiljattain Kuntaliiton kunniakirjan määrätietoisesta työstä ilmastoasioiden hyväksi. Tunnustuksen antamisen perusteluna oli Tampereen uraa uurtava työ ilmaston hyväksi. Tampere on ollut keskeinen pioneeri Suomen kunnissa aloitetun ilmastotyön osalta ja mukana alusta alkaen.
Kansainvälinen yhteistyö ja valtioiden toimet ovat tietenkin ympäristöpolitiikan kannalta tärkeitä. Hiilidioksidipäästöihin vaikuttamiseksi eivät kuitenkaan riitä yksin valtioilta tai ylikansallisilta päätöksentekoelimiltä tulevat määräykset. Ilmastopolitiikassa ei pidä aliarvioida niiden päätösten ja vastuunkannon merkitystä, jotka tapahtuvat paikallistasolla, mahdollisimman lähellä päästöjen aiheuttajia.
Syksyn kunnallisvaaleja ajatellen onkin syytä laajentaa kunnallista ympäristönäkökulmaa entisestään. Kunnalliset ympäristöasiat eivät rajoitu kierrätysmahdollisuuksien turvaamiseen tai joukkoliikenteen järjestämiseen. Kunta voisi esimerkiksi kannustaa ympäristö- ja ilmastoystävälliseen rakentamiseen. Tampere voisi mm. myöntää verohelpotuksia tai muutoin kannustaa uudisrakentajia ja peruskorjaajia energiatehokkaisiin valintoihin.
maanantai 12. toukokuuta 2008
Satsaus tulevaisuuteen
Maahanmuuttajien ja maahanmuuttajataustaisten nuorten yhdenvertaisiin kouluttautumismahdollisuuksiin ja integraatioon suomalaiseen yhteiskuntaan kiinnitetään edelleen liian vähän huomiota. Suomalaisella koulujärjestelmällä on tärkeä rooli tarjota maahanmuuttajien lapsille monissa tapauksissa ehkä ainoa todellinen kosketuspinta Suomen kieleen ja kulttuuriin.
Varsinkin köyhemmistä maista saapuvat maahanmuuttajat elävät usein omissa ryhmissään, joissa altistus suomen kielelle ja suomalaiselle kulttuurille on vähäistä. Suomessa on vielä mahdollista välttää samankaltaiset ongelmat, joita monissa Euroopan maissa on jouduttu kohtaamaan maahanmuuttajataustaisten kansalaisten huonon yhteiskuntaan integroitumisen takia. Tässä on koulutus avainasemassa.
Tulevaisuudessa maahanmuuttajataustaisten nuorten kouluttautuminen ja opiskelupaikan saaminen muodostuvat yhä merkittävämmiksi koulutuspoliittisiksi kysymyksiksi, sillä 10 - 15 vuoden sisällä heidän osuutensa ikäluokasta lisääntyy merkittävästi - joidenkin arvioiden mukaan jopa 25 prosenttiin ikäluokasta. Tämä tuo mukanaan myös tarpeen lisäresursseille, koska maahanmuuttajien kouluttaminen on kokonaisuutena kalliimpaa kuin valtaväestön mm. kielikoulutuksen ja suuremman oppilashuoltopalveluiden tarpeen takia.
Työvoima on tervetullutta
Tarvitsemme maahanmuuttajia korjaamaan huoltosuhdettamme tulevaisuudessa. Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään nuorta työelämän ulkopuolelle. Ensi vuosikymmenen alusta aina vuoteen 2030 saakka työelämästä poistuvien määrä on vuositasolla 11000- 12000 henkeä suurempi kuin työikään tulevien nuorisoikäluokkien koko.
Lukioissa opiskeli vuonna 2006 noin 1900 maahanmuuttajaopiskelijaa, mikä on 29 % lukioikäisten maahanmuuttajien kokonaismäärästä. Lukiokoulutukseen osallistuvien maahanmuuttajien määrä ei ole merkittävästi kasvanut maahanmuuttajien määrän kasvaessa. Kaikista lukiolaisista maahanmuuttajia on 1,6 %. Esimerkiksi ammatillisessa peruskoulutuksessa opiskelevista 2,9 % on maahanmuuttajia.
Ammatillisen peruskoulutuksen kasvaneesta vetovoimaisuudesta johtuen koulutuksen ulkopuolelle on edelliseen vuoteen verrattuna jäänyt yhä useampi hakija, jonka äidinkieli on muu kuin suomi tai ruotsi. Vuonna 2007 vaille ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijapaikkaa heistä jäi 50,6 %. Hakijoiden on täytettävä hakukriteerit ja maahanmuuttajien kohdalla perusopetuksen aikana, sen jälkeen tai kotouttamiskoulutuksen aikana saavutettu kielitaito ei ole aina riittävä toisen asteen koulutukseen pääsemiseksi.
Nuorisotyöttömyyden kovan ytimen muodostavatkin nuoret, jotka eivät ole päättäneet peruskoulun jälkeistä toisen asteen koulutusta. Maahanmuuttajataustaisista nuorista opintojaan toiselle asteelle, eli lukioon tai ammattikouluun, jatkaa nyt vain alle 60 % perusopetuksen päättäneistä, vastaavan luvun valtaväestöllä ollessa lähes 90 %. Koulupudokkaat ovat riskiryhmässä syrjäytyä työelämästä.
Panostus tulevaisuuteen
Työelämän ulkopuolelle jäänyt nuori maksaa yhteiskunnalle 60-vuotispäiväänsä mennessä yli miljoona euroa pelkkinä menetettynä verotuloina. Tämän lisäksi Kela arvioi syrjäytyneestä aiheutuvan vuodessa noin 24 000 euron kulut. Jos suuri joukko nuoria päätyy esimerkiksi 40 vuodeksi työelämän ulkopuolelle ja kuluttamaan sosiaaliturvan varoja, kyse on jo valtiontaloudellisesti merkittävästä asiasta.
Koulutus on avain työllistymiseen, kulttuuriin integroitumiseen ja kielen oppimiseen. Entistä suurempi osa maahanmuuttajataustaisista nuorista on saatava jatkamaan opintojaan toiselle asteelle ja edellytykset menestyksekkääseen toisen asteen opiskeluun luodaan jo perusopetuksen aikana. Tässä erityisesti kielikoulutuksella on ratkaiseva merkitys.
Kokoomusopiskelijat katsookin, että resursseja maahanmuuttajataustaisen nuorten integroimiseksi suomalaiseen koulutusjärjestelmään on lisättävä sekä perusasteella että toisella asteella. Tämä on satsaus tulevaisuuteen ja maksaa itsensä myöhemmin monin verroin takaisin.
Kirjoitus on julkaistu Tuhatkunta-lehdessä 2/2008
Varsinkin köyhemmistä maista saapuvat maahanmuuttajat elävät usein omissa ryhmissään, joissa altistus suomen kielelle ja suomalaiselle kulttuurille on vähäistä. Suomessa on vielä mahdollista välttää samankaltaiset ongelmat, joita monissa Euroopan maissa on jouduttu kohtaamaan maahanmuuttajataustaisten kansalaisten huonon yhteiskuntaan integroitumisen takia. Tässä on koulutus avainasemassa.
Tulevaisuudessa maahanmuuttajataustaisten nuorten kouluttautuminen ja opiskelupaikan saaminen muodostuvat yhä merkittävämmiksi koulutuspoliittisiksi kysymyksiksi, sillä 10 - 15 vuoden sisällä heidän osuutensa ikäluokasta lisääntyy merkittävästi - joidenkin arvioiden mukaan jopa 25 prosenttiin ikäluokasta. Tämä tuo mukanaan myös tarpeen lisäresursseille, koska maahanmuuttajien kouluttaminen on kokonaisuutena kalliimpaa kuin valtaväestön mm. kielikoulutuksen ja suuremman oppilashuoltopalveluiden tarpeen takia.
Työvoima on tervetullutta
Tarvitsemme maahanmuuttajia korjaamaan huoltosuhdettamme tulevaisuudessa. Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään nuorta työelämän ulkopuolelle. Ensi vuosikymmenen alusta aina vuoteen 2030 saakka työelämästä poistuvien määrä on vuositasolla 11000- 12000 henkeä suurempi kuin työikään tulevien nuorisoikäluokkien koko.
Lukioissa opiskeli vuonna 2006 noin 1900 maahanmuuttajaopiskelijaa, mikä on 29 % lukioikäisten maahanmuuttajien kokonaismäärästä. Lukiokoulutukseen osallistuvien maahanmuuttajien määrä ei ole merkittävästi kasvanut maahanmuuttajien määrän kasvaessa. Kaikista lukiolaisista maahanmuuttajia on 1,6 %. Esimerkiksi ammatillisessa peruskoulutuksessa opiskelevista 2,9 % on maahanmuuttajia.
Ammatillisen peruskoulutuksen kasvaneesta vetovoimaisuudesta johtuen koulutuksen ulkopuolelle on edelliseen vuoteen verrattuna jäänyt yhä useampi hakija, jonka äidinkieli on muu kuin suomi tai ruotsi. Vuonna 2007 vaille ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijapaikkaa heistä jäi 50,6 %. Hakijoiden on täytettävä hakukriteerit ja maahanmuuttajien kohdalla perusopetuksen aikana, sen jälkeen tai kotouttamiskoulutuksen aikana saavutettu kielitaito ei ole aina riittävä toisen asteen koulutukseen pääsemiseksi.
Nuorisotyöttömyyden kovan ytimen muodostavatkin nuoret, jotka eivät ole päättäneet peruskoulun jälkeistä toisen asteen koulutusta. Maahanmuuttajataustaisista nuorista opintojaan toiselle asteelle, eli lukioon tai ammattikouluun, jatkaa nyt vain alle 60 % perusopetuksen päättäneistä, vastaavan luvun valtaväestöllä ollessa lähes 90 %. Koulupudokkaat ovat riskiryhmässä syrjäytyä työelämästä.
Panostus tulevaisuuteen
Työelämän ulkopuolelle jäänyt nuori maksaa yhteiskunnalle 60-vuotispäiväänsä mennessä yli miljoona euroa pelkkinä menetettynä verotuloina. Tämän lisäksi Kela arvioi syrjäytyneestä aiheutuvan vuodessa noin 24 000 euron kulut. Jos suuri joukko nuoria päätyy esimerkiksi 40 vuodeksi työelämän ulkopuolelle ja kuluttamaan sosiaaliturvan varoja, kyse on jo valtiontaloudellisesti merkittävästä asiasta.
Koulutus on avain työllistymiseen, kulttuuriin integroitumiseen ja kielen oppimiseen. Entistä suurempi osa maahanmuuttajataustaisista nuorista on saatava jatkamaan opintojaan toiselle asteelle ja edellytykset menestyksekkääseen toisen asteen opiskeluun luodaan jo perusopetuksen aikana. Tässä erityisesti kielikoulutuksella on ratkaiseva merkitys.
Kokoomusopiskelijat katsookin, että resursseja maahanmuuttajataustaisen nuorten integroimiseksi suomalaiseen koulutusjärjestelmään on lisättävä sekä perusasteella että toisella asteella. Tämä on satsaus tulevaisuuteen ja maksaa itsensä myöhemmin monin verroin takaisin.
Kirjoitus on julkaistu Tuhatkunta-lehdessä 2/2008
sunnuntai 11. toukokuuta 2008
Äiti
Tänä vuonna en pääse kotiin äitienpäivänä. Meidän perheessä välittäminen ei ole ikinä ollut etäisyydestä kiinni. Äiti on ollut töidensä vuoksi paljon poissa ja kaukana kotoa. Aina, ihan aina, olen kuitenkin tiennyt, että äiti on läsnä ja välittää. Parempaa äitiä ei olisi voinut toivoa.
Ollessani ehdolla erään opiskelijaliiton puheenjohtajistoon minulta kysyttiin ehdokastentissä ketä ihailen. Vaikka tuolloin en häpeäkseni kehdannut sitä tunnustaa, ainoa oikea vastaus on äitiäni Tuulaa. Muut tekevät, mitä osaavat, äiti on aina tehnyt mitä on halunnut. Hän on tahtonaisena pärjännyt aikanaan todella kovin miesvaltaisessa työelämässä.
Nykyään maristaan lasikatoista ja naisten epätasa-arvoisesta kohtelusta bisnesmaailmassa. En ole kuullut tällaista puhetta äidin suusta koskaan. Luulen kuitenkin, että sukupolveni nuoret tuskin edes osaavat kunnolla kuvitella, millaisia tilanteita nuoret naiset kohtasivat vielä muutamia kymmeniä vuosia sitten.
Äidin elämässä koti ja työt ovat limittyneet, oikeastaan jo paljon ennen kuin siitä tuli muotia. Kotiin on palkattu apua, ja olen myös päässyt mukaan äidin työmatkoille, silloin harvoin kun se on ollut mahdollista. Hassua kyllä muistan vieläkin, miten tärkeäksi tunsin itseni pönöttäessäni hotellin aamupalalla bisnestyyppien seassa. Lapsuuteni kohokohtia ;)
Äiti on aina miettinyt tarkasti, mitä on halunnut siirtää eteenpäin omasta kasvatuksestaan ja ehkä myös ominaisuuksistaan ja mitä haluaisi minun tekevän toisin. Äidin lapsuudessa 40- ja 50- luvuilla ja vielä myöhemminkin tyttöjen kasvatuksessa korostettiin kuria ja hyvin pidättyväisiä käytöstapoja.
Minulla on aina riittänyt itsepäisyyttä ja tahtoa. Vaikka toisten kunnioittaminen ja hyvät käytöstavat olivat kotona aina itsestäänselvyys, meidän perheessä on aina uskottu avoimuuteen ja vastuun antamiseen.
Esimerkiksi kotiintuloaikoja minulla ei ole koskaan ollut. Hyvä niin, sillä muutoin olisi aina tehnyt mieli jäädä vielä vähäksi aikaa. Kun on saanut itse päättää, kotiin on ollut aina kiva tulla.
Olen aina tehnyt omat valintani. Toisaalta äiti on varmasti omalla esimerkillään vaikuttanut siihen, millaisia valintoja olen tehnyt ja mitä arvostan. Äiti on aina tukenut minua ja opettanut, että itseensä on uskottava. Äiti ei ole koskaan ajatellut saati valitellut, että naisena hän ei ole tasa-arvoinen miesten kanssa, joten tällainen ajatus ei myöskään ole iskostunut minun päähäni.
Se, että äiti ei ole ollut koko ajan paikalla höösäämässä on varmasti kasvattanut minusta itsenäisemmän ja itsevarmemman. Uskonkin, että sukupuolten välinen tasa-arvo ei toteudu kiintiöllä sen paremmin kuin feminististen itkuvirsien toistelulla. Muutoksen on lähdettävä asenteista - ennen kaikkea naisten asenteista itseään ja omia kykyjään kohtaan. Halusimmepa tai emme, äidin asenteilla on usein merkittävä vaikutus tyttären elämään ja suhtautumiseen itseensä.
Olen onnekas, koska äitini asenne on aina ollut kohdallaan. Kiitos äiti ja hyvää äitienpäivää!
Ollessani ehdolla erään opiskelijaliiton puheenjohtajistoon minulta kysyttiin ehdokastentissä ketä ihailen. Vaikka tuolloin en häpeäkseni kehdannut sitä tunnustaa, ainoa oikea vastaus on äitiäni Tuulaa. Muut tekevät, mitä osaavat, äiti on aina tehnyt mitä on halunnut. Hän on tahtonaisena pärjännyt aikanaan todella kovin miesvaltaisessa työelämässä.
Nykyään maristaan lasikatoista ja naisten epätasa-arvoisesta kohtelusta bisnesmaailmassa. En ole kuullut tällaista puhetta äidin suusta koskaan. Luulen kuitenkin, että sukupolveni nuoret tuskin edes osaavat kunnolla kuvitella, millaisia tilanteita nuoret naiset kohtasivat vielä muutamia kymmeniä vuosia sitten.
Äidin elämässä koti ja työt ovat limittyneet, oikeastaan jo paljon ennen kuin siitä tuli muotia. Kotiin on palkattu apua, ja olen myös päässyt mukaan äidin työmatkoille, silloin harvoin kun se on ollut mahdollista. Hassua kyllä muistan vieläkin, miten tärkeäksi tunsin itseni pönöttäessäni hotellin aamupalalla bisnestyyppien seassa. Lapsuuteni kohokohtia ;)
Äiti on aina miettinyt tarkasti, mitä on halunnut siirtää eteenpäin omasta kasvatuksestaan ja ehkä myös ominaisuuksistaan ja mitä haluaisi minun tekevän toisin. Äidin lapsuudessa 40- ja 50- luvuilla ja vielä myöhemminkin tyttöjen kasvatuksessa korostettiin kuria ja hyvin pidättyväisiä käytöstapoja.
Minulla on aina riittänyt itsepäisyyttä ja tahtoa. Vaikka toisten kunnioittaminen ja hyvät käytöstavat olivat kotona aina itsestäänselvyys, meidän perheessä on aina uskottu avoimuuteen ja vastuun antamiseen.
Esimerkiksi kotiintuloaikoja minulla ei ole koskaan ollut. Hyvä niin, sillä muutoin olisi aina tehnyt mieli jäädä vielä vähäksi aikaa. Kun on saanut itse päättää, kotiin on ollut aina kiva tulla.
Olen aina tehnyt omat valintani. Toisaalta äiti on varmasti omalla esimerkillään vaikuttanut siihen, millaisia valintoja olen tehnyt ja mitä arvostan. Äiti on aina tukenut minua ja opettanut, että itseensä on uskottava. Äiti ei ole koskaan ajatellut saati valitellut, että naisena hän ei ole tasa-arvoinen miesten kanssa, joten tällainen ajatus ei myöskään ole iskostunut minun päähäni.
Se, että äiti ei ole ollut koko ajan paikalla höösäämässä on varmasti kasvattanut minusta itsenäisemmän ja itsevarmemman. Uskonkin, että sukupuolten välinen tasa-arvo ei toteudu kiintiöllä sen paremmin kuin feminististen itkuvirsien toistelulla. Muutoksen on lähdettävä asenteista - ennen kaikkea naisten asenteista itseään ja omia kykyjään kohtaan. Halusimmepa tai emme, äidin asenteilla on usein merkittävä vaikutus tyttären elämään ja suhtautumiseen itseensä.
Olen onnekas, koska äitini asenne on aina ollut kohdallaan. Kiitos äiti ja hyvää äitienpäivää!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
