Korkeakoulu-uudistus on nähtävä mahdollisuutena

Opposition kansanedustaja Pia Viitanen (sd) on selvästi ymmärtänyt hallituksen linjaukset yliopistojen kehittämiseksi täysin väärin.

Viitanen kirjoitti (Al 21.3.) näkemyksiään aiheesta otsikolla "Yliopistojen tulevaisuus on vaarassa". Uhkakuvien maalailun sijaan korkeakoulu-uudistus on nähtävä suurena mahdollisuutena.

Tällä hetkellä maamme yliopistojen toimintaedellytykset eivät ole läheskään samalla tasolla muiden modernien eurooppalaisten tai yhdysvaltalaisten yliopistojen kanssa. Korkeakoulu-uudistus on merkittävä edistysaskel kohti korkeakoulujemme tasa-arvoa ja parempaa kilpailukykyä suhteessa kansainvälisiin kilpailijoihin.

Suomalaisille korkeakouluille luodaan tasa-arvoiset mahdollisuudet vastata kovenevaan kansainväliseen kilpailuun osaajista ja tutkimusrahoituksesta.

Sosialidemokratian hengessä tämäkin asia halutaan nähdä niin, että jollekin enemmän on toiselta pois. Korkeakoulutus saa innovaatioyliopistoon uutta rahaa, jota ei ilman uudistusta olisi tullut. Se raha ei ole keneltäkään pois.

Hallitus on ilmoittanut, että valtio takaa yliopistojen perusrahoituksen myös jatkossa. Nyt tarjoutuva mahdollisuus ulkopuolisen lisärahoituksen hankkimiseenon toivottu uudistus.

Yliopistolain uudistus, korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen hankkeet ja yliopistojen taloudellisen autonomian lisääminen ovat kaikki odotettuja toimenpiteitä, joiden perimmäinen tavoite on koulutuksen ja tutkimuksen laadun vahvistaminen.

Viitanen luo kirjoituksessaan turhaa vastakkainasettelua suomalaisten yliopistojen välille. Kotimainen korkeakoulukenttä on pikemminkin nähtävä yhteisenä kilpailijana kansainväliselle korkeakoulutukselle.

Innovaatioyliopisto on Suomen korkeakoulujen kehittämisen kärkihanke. Jostakin on aloitettava. Kokonaisvaltainen uudistaminen ei tapahdu hetkessä, ja parhaimpaan lopputulokseen pääsemiseksi on otettava askel kerrallaan.

Meneillään oleva korkeakoulujen rakenteellinen kehittäminen on niin merkittävä uudistus, että tavoitteisiin pääsemiseksi keinoja ja rahanjakoperusteita on uskallettava tarkastella avoimin mielin.

On ensiarvoisen tärkeää, että myöskään jatkossa uudistukset eivät uhkaa tieteen ja taiteen vapautta. Myös opiskelijoiden edustus hallinnon kaikilla tasoilla on säilytettävä. On kuitenkin lakattava näkemästä demokratiaa ja tasa-arvoauhkaavia mörköjä siellä missä niitä ei ole.


Sofia Vikman

puheenjohtaja Tampereen Yliopiston Kokoomusopiskelijat,
varapuheenjohtaja Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta

Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 28.3.2008

Sosiaalidemokratian kriisi

Julkisuudessa on viime aikoina vouhkattu Eero Heinäluoman vallasta luopumisen avaavan SDP:lle mahdollisuuden uuteen alkuun. Heinäluoman äkillinen hyppy uppoavasta laivasta aikaansai uuden tilanteen, ja nyt SDP:n toivotaan saavan raikkaan ja uudistavan johtajan. Suomalaisen sosiaalidemokratian pelastamiseen ei kuitenkaan riitä pelkkä puheenjohtajan vaihdos.

Kun Heinäluoman vielä uskottiin jatkavan puheenjohtajana, ainoaksi haastajaksi ilmoittautui, ei kovin uusi kasvo, Erkki Tuomioja. Heinäluoman luopuminen johti demarit entistä syvempään hajaannuksen tilaan. Millään muulla nimellä tuskin voi kutsua tilannetta, jossa 45 hengen eduskuntaryhmästä lähes kymmenen, eli viidesosa kokee olevansa paras henkilö puolueen johtoon. Ollakseen uskottava eturivin demari on siis ilmoittauduttava mukaan puolueen puheenjohtajakarkeloon. Toisaalta ehdokkaiden määrä kertoo paljon kisan tasosta.

Demarien hajaannus näkyy myös oppositiopolitiikan näkymättömyytenä ja heikkoutena pääoppositiopuolueen keskittyessä sisäisiin peleihinsä. Äkkiseltään ei tule mieleen, koska hallitus olisi saanut näin oppositiolta rauhassa tehdä uudistuksiaan. Kun demarit sitten kesällä valitsevat jonkun ehdokkaista puheenjohtajakseen, nähtäväksi jää, miten tämä onnistuu kunnallisvaalien alla yhdistämään puolueen pahasti hajaantuneet rivit. Tehtävä ei ole helppo.

Ongelmaton ei myöskään tule olemaan valittavan uuden puheenjohtajan päätehtävä, eli sosiaalidemokratian todellinen uudistaminen. Sosiaalidemokratian tarjoamat ratkaisut ovat olleet tiiviisti sidoksissa perinteiseen kansallisvaltioon, jonka aika globaalin talouden oloissa on auttamatta ohi. Puheenjohtajakilpailussa hajaantuneen kentän yhdistämistäkin suurempana haasteena SDP:n uusi johtaja joutuu miettimään, miten kääntää demarien katse peruutuspeilistä kohti tulevaisuutta ja aitoja uudistuksia.

Suomen demarit voivat kuitenkin lohduttautua sillä, etteivät he ole kriisinsä kanssa yksin. Toverit ympäri Eurooppaa kamppailevat samojen ongelmien parissa. Sosiaalidemokratia ei enää pysty tarjoamaan kehityskelpoisia vaihtoehtoja yhteiskunnan uudistamiseksi. Tämä trendi on näkynyt vallanvaihdoksissa ympäri Eurooppaa, esimerkkeinä mainittakoon moderaatit Ruotsissa, Merkel Saksassa ja Sarkozy Ranskassa unohtamatta tietenkään kokoomuksen menestystä Suomessa. Uskallan ennustaa myös Britannian Labour-puolueen joutuvan luopumaan asemistaan seuraavien vaalien yhteydessä.

Yksi demarien merkittävimpiä ongelmia on, ettei puolue enää kiinnosta nuoria. Jäsenmäärän lasku kertoo siitä, että entisiäkin tovereita lipeää riveistä. Ylen Taloustutkimukselta tilaaman gallupin mukaan demareiden kannattajien suosikit jo puheenjohtajaehdokkaaksi asettautuneista ovat Tarja Filatov ja Erkki Tuomioja. Voiko joku todella väittää, että tästä kaksikosta kumpikaan kykenisi todellisiin raikkaisiin uudistuksiin. Ei siis ole mikään ihme, että SDP on sekaisin.

Kirjoitus on julkaistu Tuhatkunta-lehdessä 1/08