Aamulehti julkaisi 5.8. näkyvästi kieltenopetusta käsittelevän kirjoitukseni, joka on herättänyt ilahduttavan paljon keskustelua niin Aamulehdessä kuin muillakin foorumeilla.
Kieltenopetus kaipaa monipuolisuutta
Suomalainen perusopetus on huippuluokkaa, ja saamme syystä olla ylpeitä erinomaisista PISA-tuloksistamme. Niistä ei kuitenkaan saa tulla mantraa.
Koulutuksen laatu, vaikuttavuus ja kilpailukyky on luotava joka päivä uudelleen. Jos emme näin tee, ohittavat koulutukseen paljon sijoittaneet kilpailijamme meidät yhdessä hujauksessa.
Syksyn kynnyksellä ja koulujen alkaessa monen perusasteen ja toisen asteen opiskelijan on aika miettiä kieltenopiskeluaan.
Vaikka perusopetuksemme ja yleissivistävän lukiomme avaintekijä on aina ollut monipuolisuus, niin yhdessä suhteessa olemme ottaneet viime vuosina takapakkia. Vieraiden kielten opetus on nimittäin vähentynyt sekä perusopetuksen että lukiokoulutuksen puolella. Kehityskulku on nurinkurinen, sillä työelämä joka tapauksessa kansainvälistyy entisestään.
Akateemisessa maailmassa kansainvälinen yhteistyö on nykyään itsestäänselvyys. Hyvä kielitaito on nykymaailmassa tärkeä myös ammatillisella puolella. Ammatinharjoittamiseen ei enää riitä vain oman alansa erityistaitojen hallitseminen.
Monikulttuurisessa Euroopassa työvoiman vapaata liikkuvuutta ei voida toteuttaa ilman riittävää ja monipuolista kielitaitoa. Puolalainen putkimies ja suomalainen puuseppä tarvitsevat hyvää kielitaitoa.
Onkin kovin nurinkurista, että Suomessa on otettu kieltenopetuksessa takapakkia nyt, kun kehityssuunnan pitäisi työelämän kansainvälistymisen myötä olla juuri päinvastainen. Vaikka englannin kielen asema kansainvälisessä viestinnässä jatkuvasti vahvistuu, myös muiden kielten osaamiselle on tulevaisuudessa kysyntää.
Tilastot puhuvat omaa karua kieltään siitä, kuinka perusopetuksen oppilaiden kielivalinnat ovat kaventuneet rajusti viimeisen 10 vuoden aikana. Enää vajaa 10 prosenttia kunnista tarjoaa peruskoulun kaikille yhteisenä A-kielenä muuta kuin englantia, ja vapaaehtoista A-kieltä tarjoaa alle puolet kunnista.
Opiskelijamäärät ovat vähentyneet ja kieltenopiskelu on 2000-luvulla keskittynyt yhä selvemmin suuriin kaupunkeihin. Tarvittaessa kuntien on pystyttävä kuntarajat ylittävään yhteistyöhön kieltenopetuksen laadun ja monipuolisuuden parantamiseksi.
Lukioissakin on ongelmia. Kielten tarjonta on niissä usein monipuolista, mutta vieraiden kielten ylioppilaskirjoituksiin osallistuvien määrä on ollut jo pitkään selvässä laskussa. Valinnaisten kielten kursseja saatetaan napsia niin innokkaasti yksi sieltä, toinen täältä, ettei käytännön kielitaitoa saavuteta näistä kielistä yhdessäkään.
Nyt on tehtävä täyskäännös. Vankka pohja kielten opiskelulle voidaan rakentaa jo peruskoulussa.
Tarvitaan myös koulujen ja lukioiden välistä yhteistyötä, toisen asteen sisäistä yhteistyötä ja verkostomaista toimintatapaa. Myös uutta teknologiaa tulee ottaa laajasti käyttöön ja hyödyntää kieltenopetuksessa.
Hallitus on kesäkuussa esittänyt lukiolakia muutettavaksi siten, että kielten opetuksessa opiskelijalta arvioitaisiin kielitaidon muiden osa-alueiden lisäksi suullinen kielitaito. Suullista kielitaitoa arvioitaisiin erillisellä kokeella, jonka laatimisesta vastaisi opetushallitus.
Uudistus on tervetullut, sillä suullisen kielitaidon opetukseen keskitytään lukioissa nykyisellään liian vähän.
Kirjoitus julkaistu Aamulehdessä 5.8.2008
tiistai 12. elokuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Suullisen kielitaidon koe ei paljon lämmitä, kun talousvaikeuksissa painiskelevien kuntien lukioiden kielitarjontaan tai opetussuunnitelmiin ei erään n. 10 miljoonan ihmisen puhuman, maailmanmitassa siis todellisen mikrokielen pakollisen opiskelun takia mahdu välttämättä kuin yksi "valinnainen" kieli. Opiskelijoiden omista aikatauluista puhumattakaan.
Todellista kielipääoman monipuolistamista ja valinnanvapauden politiikkaa olisi vapauttaa kielivalinnat täysin, vaikkapa niin, että äidinkielen lisäksi saisi opiskella vähintään kahta mitä tahansa ei-äidinkieltä. Peruskoulusta lähtien.
Hei Antti!
Kielivalintojen kohdalla on pakon sijaan keskityttävä valinnan mahdollisuuksien laajentamiseen ja opiskeluun kannustamiseen.
Englannin asema maailmankielenä on kiistaton ja sitä on suomalaisten työelämässä osattava alasta riippumatta. Kirjoitukseni jälkeen Aamulehdessä on ollut osuvaa keskustelua siitä, että suomalaisten kieltenopiskelun taustalla on rakenteellisesti hankala yhtälö, joka haittaa vieraiden kielten osaamista Suomessa. Toisen kotimaisen kielen opinnot on haluttu pitää kaikille pakollisina opetuksen kaikilla asteilla samalla kun englantia on myös osattava.
Vaikka englannin osaamisessa on monessa tapauksessa parantamisen varaa, myös muita kieliä, kuten venäjää, japania ja ranskaa, olisi osattava nykyistä enemmän.
Oli opiskeltava kieli mikä hyvänsä, on suullinen kielitaito olennainen osa vieraan kielen oppimista. Kun suullista kielitaitoa aletaan testata kokeella, sen painotus opetuksessa lisääntyy.
On totta, että eri kunnilla on hyvin erilaisia resursseja kielivalintojen monipuolistamiseen. Taloudellisten seikkojen lisäksi on tietenkin otettava huomioon myös yksilöiden erilaiset kyvyt ja resurssit opiskella useampia kieliä.
Kunta- ja palvelurakenneuudistukseen liittyen kuntarajat ylittävän yhteistyön laajentaminen on koulutuspalvelujen osalta tärkeää. Erityisen tärkeää yhteistyökäytäntöjen luominen on perusopetuksessa. Kielten opetus on esimerkki koulutuspalvelusta, jossa kuntien pitäisi entistä enemmän tehdä kuntarajat ylittävää yhteistyötä. Näin voidaan edistää harvinaisempien kielten tarjontaa myös suurimpien kaupunkien ulkopuolella.
Markkinatalous toimii myös kielivalinnoissa. Se, että tietty kieli, nykymaailmassa englanti, on lingua francan asemassa, ohjaa suurimman osan ihmisistä valitsemaan joka tapauksessa sen. Siinä on vähäiset riskit ja merkittävät hyödyt, joten enin osa rationaalisesti käyttäytyvistä ihmisistä valitsisi joka tapauksessa englannin. Tarvitaanko todella valtiota kertomaan ihmisille, että englantia pitää opiskella, koska englanti on tärkeä kieli? Minusta ei. Valtiolla on paljon tärkempääkin tekemistä kuin kertoa ihmisille itsestäänselvyyksiä ja pakottaa heitä toimimaan niiden mukaisesti.
Tämä jos mikä on asia, johon valtiovallan ei pidä puuttua, vaan antaa ihmisten itse tehdä omien preferenssiensä mukaiset valinnat. Luulen kylläkin, että olemme tästä asiasta enimmäkseen samaa mieltä.
Samoilla linjoilla hyvinkin.
Tosin olen sitä mieltä, että kielten opiskelun aloittamista voitaisiin aikaistaa perusopetuksessa. Ensimmäisellä luokalla voi hyvin alkaa tutustumaan uuteen kieleen, vaikka sitten leikin varjolla.
Kielikylpyluokille on nykyään tunkua. Läheskään kaikki halukkaat eivät mahdu mukaan. Monet perheet siis haluaisivat kielipainotteisuutta jo opiskelun alkutaipaleella, mikä ei nykyään läheskään aina onnistu.
Toki aikuisenakin voi ja kannattaa uutta kieltä opiskella, mutta tutkimusten mukaan lapsena kielikorva on herkempi omaksumaan uutta.
Mitä tulee markkinatalouteen ja yksilön preferensseihin (kumpaakin arvostan, ensimmäisellä on välinearvoa, toisella itseisarvoa), niin en täysin usko ekaluokkalaisen olevan pätevä harkitsemaan ja suunnittelemaan kielivalintojaan kokonaan ilman aikuisen opastusta ;) Tämä on kuitenkin täysin eri juttu kuin se, että valtio määräisi yhden kaikille sopivan standardimallin.
Pääperiaatteesta olen kuitenkin kanssasi samaa mieltä. Kuten jo totesin, lisää mahdollistamista ja aitoja valinnanmahdollisuuksia pakon sijaan.
Lähetä kommentti