Aamulehti julkaisi 12.7. kirjoitukseni, jossa peräänkuulutettiin tyttöjen ja poikien liikuntaharrastusten tasapuolista tukemista ja mahdollistamista kunnissa. Ilokseni havaitsin, että myöhemmin myös YLE Uutiset oli tarttunut samaan asiaan.
Sukupuolinäkökulman sijaan kyse on ennen kaikkea eri lajien tasavertaisuudesta suhteessa julkiseen tukeen ja aitojen valinnan mahdollisuuksien luomisesta.
Katsantokannasta riippumatta nuorison liikuntavuorojen jakamisessa ja kenttävarauksissa on havaittavissa selvää epäoikeudenmukaisuutta. Seurojen lisäksi myös kunnat huomioivat liian vähän tyttöjen suosimia lajeja. Jäähalleja, palloilukenttiä ja skeittipuistoja kyllä kehitellään ja hyvä niin. Mutta miten kunnat tukevat vaikkapa ratsastustalleja tai balettikouluja?
Jos katsotaan harrastajamääriä ja erotellaan tytöt ja pojat, kuntien jakamissa määrärahoissa eri lajeille ja urheiluseuroille on kiistatta selvää epäreiluutta. On aivan turhaa luoda vastakkainasettelua tyttöjen ja poikien harrastusmahdollisuuksien välillä. Silti on selvitettävä keinoja, joilla tyttöjen suosimia harrastusmahdollisuuksia voitaisiin tukea nykyistä paremmin.
Esimerkiksi ratsastuksen osalta on joskus esitetty, ettei kunta voi tukea toimintaa, jota pyörittää osakeyhtiö. Kunta voi kuitenkin tukea ratsastusseuroja siinä missä jääkiekkoseurojakin. Tuessa ei aina ole kyse suoranaisesta rahan jakamisesta. Kyse voi olla myös esimerkiksi kaavoituksesta ja liikuntapaikkojen rakentamisesta.
Kuten jo totesin, ei syyllistämiseen tai vastakkainasetteluun ole aihetta. Kyse on siitä, että mahdollisimman monille olisi tarjolla monipuolisia mahdollisuuksia valita harrastuksensa. Harrastaminen on monella tapaa eduksi lapsen ja nuoren kehitykselle eikä se voi olla vain tiettyihin lajeihin mieltyneiden erityisoikeus.
Jotkin seurat ovat jo nyt ihailtavan hyvin hoitaneet etujensa valvonnan ja luoneet hyvät suhteet esimerkiksi Tampereen päättäjiin. Saadakseen äänensä kuuluviin kunnallisessa päätöksenteossa on myös muiden lajien edustajien oltava aktiivisia. Kuntavaaleissa on seuraava suuri mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten asioita Tampereella hoidetaan seuraavan neljän vuoden ajan.
sunnuntai 24. elokuuta 2008
lauantai 23. elokuuta 2008
Tunnelmia Tallipihalta
Piipahdin tänään Kokoomuksen kesätapahtumassa Tallipihalla. Tarjolla oli pannukahvia, lettuja ja makkaraa sekä leikkimielisille Halinallen halauksia ja kasvomaalauksia.
Mukana oli kokoomuslaisia kunnallisvaaliehdokkaita ja valtuutettuja, jotka olivat tuoneet mukanaan ystäviä ja perheenjäseniä.
Pormestari Timo P. Nieminen korosti puheessaan, että kaikki me kokoomuslaiset olemme hyvinvointiyhteiskunnan kannattajia mutta myös ymmärremme, että sen eteen on tehtävä töitä.
Sofia ja pormestari Timo P. Nieminen (kuva: Mikko Närhi)
Mukana oli kokoomuslaisia kunnallisvaaliehdokkaita ja valtuutettuja, jotka olivat tuoneet mukanaan ystäviä ja perheenjäseniä.
Pormestari Timo P. Nieminen korosti puheessaan, että kaikki me kokoomuslaiset olemme hyvinvointiyhteiskunnan kannattajia mutta myös ymmärremme, että sen eteen on tehtävä töitä.
Sofia ja pormestari Timo P. Nieminen (kuva: Mikko Närhi)
Halinalle ja Päivi
Nuoret kunnallisvaaliehdokkaat Sofia ja Petri
tiistai 12. elokuuta 2008
Kieltenopetus kaipaa monipuolisuutta
Aamulehti julkaisi 5.8. näkyvästi kieltenopetusta käsittelevän kirjoitukseni, joka on herättänyt ilahduttavan paljon keskustelua niin Aamulehdessä kuin muillakin foorumeilla.
Kieltenopetus kaipaa monipuolisuutta
Suomalainen perusopetus on huippuluokkaa, ja saamme syystä olla ylpeitä erinomaisista PISA-tuloksistamme. Niistä ei kuitenkaan saa tulla mantraa.
Koulutuksen laatu, vaikuttavuus ja kilpailukyky on luotava joka päivä uudelleen. Jos emme näin tee, ohittavat koulutukseen paljon sijoittaneet kilpailijamme meidät yhdessä hujauksessa.
Syksyn kynnyksellä ja koulujen alkaessa monen perusasteen ja toisen asteen opiskelijan on aika miettiä kieltenopiskeluaan.
Vaikka perusopetuksemme ja yleissivistävän lukiomme avaintekijä on aina ollut monipuolisuus, niin yhdessä suhteessa olemme ottaneet viime vuosina takapakkia. Vieraiden kielten opetus on nimittäin vähentynyt sekä perusopetuksen että lukiokoulutuksen puolella. Kehityskulku on nurinkurinen, sillä työelämä joka tapauksessa kansainvälistyy entisestään.
Akateemisessa maailmassa kansainvälinen yhteistyö on nykyään itsestäänselvyys. Hyvä kielitaito on nykymaailmassa tärkeä myös ammatillisella puolella. Ammatinharjoittamiseen ei enää riitä vain oman alansa erityistaitojen hallitseminen.
Monikulttuurisessa Euroopassa työvoiman vapaata liikkuvuutta ei voida toteuttaa ilman riittävää ja monipuolista kielitaitoa. Puolalainen putkimies ja suomalainen puuseppä tarvitsevat hyvää kielitaitoa.
Onkin kovin nurinkurista, että Suomessa on otettu kieltenopetuksessa takapakkia nyt, kun kehityssuunnan pitäisi työelämän kansainvälistymisen myötä olla juuri päinvastainen. Vaikka englannin kielen asema kansainvälisessä viestinnässä jatkuvasti vahvistuu, myös muiden kielten osaamiselle on tulevaisuudessa kysyntää.
Tilastot puhuvat omaa karua kieltään siitä, kuinka perusopetuksen oppilaiden kielivalinnat ovat kaventuneet rajusti viimeisen 10 vuoden aikana. Enää vajaa 10 prosenttia kunnista tarjoaa peruskoulun kaikille yhteisenä A-kielenä muuta kuin englantia, ja vapaaehtoista A-kieltä tarjoaa alle puolet kunnista.
Opiskelijamäärät ovat vähentyneet ja kieltenopiskelu on 2000-luvulla keskittynyt yhä selvemmin suuriin kaupunkeihin. Tarvittaessa kuntien on pystyttävä kuntarajat ylittävään yhteistyöhön kieltenopetuksen laadun ja monipuolisuuden parantamiseksi.
Lukioissakin on ongelmia. Kielten tarjonta on niissä usein monipuolista, mutta vieraiden kielten ylioppilaskirjoituksiin osallistuvien määrä on ollut jo pitkään selvässä laskussa. Valinnaisten kielten kursseja saatetaan napsia niin innokkaasti yksi sieltä, toinen täältä, ettei käytännön kielitaitoa saavuteta näistä kielistä yhdessäkään.
Nyt on tehtävä täyskäännös. Vankka pohja kielten opiskelulle voidaan rakentaa jo peruskoulussa.
Tarvitaan myös koulujen ja lukioiden välistä yhteistyötä, toisen asteen sisäistä yhteistyötä ja verkostomaista toimintatapaa. Myös uutta teknologiaa tulee ottaa laajasti käyttöön ja hyödyntää kieltenopetuksessa.
Hallitus on kesäkuussa esittänyt lukiolakia muutettavaksi siten, että kielten opetuksessa opiskelijalta arvioitaisiin kielitaidon muiden osa-alueiden lisäksi suullinen kielitaito. Suullista kielitaitoa arvioitaisiin erillisellä kokeella, jonka laatimisesta vastaisi opetushallitus.
Uudistus on tervetullut, sillä suullisen kielitaidon opetukseen keskitytään lukioissa nykyisellään liian vähän.
Kirjoitus julkaistu Aamulehdessä 5.8.2008
Kieltenopetus kaipaa monipuolisuutta
Suomalainen perusopetus on huippuluokkaa, ja saamme syystä olla ylpeitä erinomaisista PISA-tuloksistamme. Niistä ei kuitenkaan saa tulla mantraa.
Koulutuksen laatu, vaikuttavuus ja kilpailukyky on luotava joka päivä uudelleen. Jos emme näin tee, ohittavat koulutukseen paljon sijoittaneet kilpailijamme meidät yhdessä hujauksessa.
Syksyn kynnyksellä ja koulujen alkaessa monen perusasteen ja toisen asteen opiskelijan on aika miettiä kieltenopiskeluaan.
Vaikka perusopetuksemme ja yleissivistävän lukiomme avaintekijä on aina ollut monipuolisuus, niin yhdessä suhteessa olemme ottaneet viime vuosina takapakkia. Vieraiden kielten opetus on nimittäin vähentynyt sekä perusopetuksen että lukiokoulutuksen puolella. Kehityskulku on nurinkurinen, sillä työelämä joka tapauksessa kansainvälistyy entisestään.
Akateemisessa maailmassa kansainvälinen yhteistyö on nykyään itsestäänselvyys. Hyvä kielitaito on nykymaailmassa tärkeä myös ammatillisella puolella. Ammatinharjoittamiseen ei enää riitä vain oman alansa erityistaitojen hallitseminen.
Monikulttuurisessa Euroopassa työvoiman vapaata liikkuvuutta ei voida toteuttaa ilman riittävää ja monipuolista kielitaitoa. Puolalainen putkimies ja suomalainen puuseppä tarvitsevat hyvää kielitaitoa.
Onkin kovin nurinkurista, että Suomessa on otettu kieltenopetuksessa takapakkia nyt, kun kehityssuunnan pitäisi työelämän kansainvälistymisen myötä olla juuri päinvastainen. Vaikka englannin kielen asema kansainvälisessä viestinnässä jatkuvasti vahvistuu, myös muiden kielten osaamiselle on tulevaisuudessa kysyntää.
Tilastot puhuvat omaa karua kieltään siitä, kuinka perusopetuksen oppilaiden kielivalinnat ovat kaventuneet rajusti viimeisen 10 vuoden aikana. Enää vajaa 10 prosenttia kunnista tarjoaa peruskoulun kaikille yhteisenä A-kielenä muuta kuin englantia, ja vapaaehtoista A-kieltä tarjoaa alle puolet kunnista.
Opiskelijamäärät ovat vähentyneet ja kieltenopiskelu on 2000-luvulla keskittynyt yhä selvemmin suuriin kaupunkeihin. Tarvittaessa kuntien on pystyttävä kuntarajat ylittävään yhteistyöhön kieltenopetuksen laadun ja monipuolisuuden parantamiseksi.
Lukioissakin on ongelmia. Kielten tarjonta on niissä usein monipuolista, mutta vieraiden kielten ylioppilaskirjoituksiin osallistuvien määrä on ollut jo pitkään selvässä laskussa. Valinnaisten kielten kursseja saatetaan napsia niin innokkaasti yksi sieltä, toinen täältä, ettei käytännön kielitaitoa saavuteta näistä kielistä yhdessäkään.
Nyt on tehtävä täyskäännös. Vankka pohja kielten opiskelulle voidaan rakentaa jo peruskoulussa.
Tarvitaan myös koulujen ja lukioiden välistä yhteistyötä, toisen asteen sisäistä yhteistyötä ja verkostomaista toimintatapaa. Myös uutta teknologiaa tulee ottaa laajasti käyttöön ja hyödyntää kieltenopetuksessa.
Hallitus on kesäkuussa esittänyt lukiolakia muutettavaksi siten, että kielten opetuksessa opiskelijalta arvioitaisiin kielitaidon muiden osa-alueiden lisäksi suullinen kielitaito. Suullista kielitaitoa arvioitaisiin erillisellä kokeella, jonka laatimisesta vastaisi opetushallitus.
Uudistus on tervetullut, sillä suullisen kielitaidon opetukseen keskitytään lukioissa nykyisellään liian vähän.
Kirjoitus julkaistu Aamulehdessä 5.8.2008
perjantai 1. elokuuta 2008
Opintoraha nousee tänään
Sinivihreä hallitus nosti heti ensitöikseen opintorahaa ja opintotukeen vaikuttavia opiskelijoiden omien tulojen tulorajoja, jotka nousivat 30 prosentilla jo vuoden 2008 alusta. Tänään astuu voimaan opintorahan korotus 4o eurolla. Korkeakouluopiskelijoiden opintoraha nousee 298 euroon kuussa. Toisen asteen opintoraha nousee 246 euroon.
Historiallinen parannus opintotukeen on konkreettinen esimerkki siitä, mikä muuttui, kun kokoomus tuli hallitukseen. Opintorahaa ei ole korotettu 16 vuoteen.
Heti vuoden alusta 30 prosentilla noussut opiskelijan niin kutsuttu vapaiden tulojen raja oli aikaisemmin 505 euroa opintotuellista kuukautta kohden. Tänä vuonna opiskelija voi kuitenkin tienata 660 euroa kuussa ilman että tulot laskisivat opintuen määrää. Niinä kuukausina joina opiskelija ei nosta opintotukea voi palkkatuloja jatkossa kertyä 1970 euroa nykyisen 1515 euron sijaan.
Opintorahan ja valtion takaaman opintolainan (jota opiskelija voi nostaa 300 euroa kuussa) lisäksi opiskelija voi saada asumislisää enintään 201,60 euroa kuussa. Asumislisää ei voi saada ollenkaan, jos asuinkumppanin tulot ylittävät vuodessa 22 000 euroa. Jos asuinkumppanin tulot ovat alle 15 200 euroa vuodessa, ne eivät vaikuta samassa taloudessa asuvan opiskelijan asumislisään.
Tällä hetkellä Kela ei tee asuinkumppanuusasiassa eroa pariskuntien ja kämppäkavereiden välillä, mikä aiheuttaa osalle opiskelijoista ongelmia ja turhaa lisäselvitysten väsäämistä. Itsekin olen viimeisen vuoden sisällä allekirjoittanut todistajan ominaisuudessa parikin kaverieni Kelalle tekemää selvitystä kämppäkaverien suhteen laadusta. Asunnon pohjapiirroksen ja sängynpaikkojen selvitteleminen Kelalle tuntuu jokseenkin hullulta.
Tämän päivän Helsingin Sanomien mukaan opintotukiasioista vastaava kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin (r) haluaakin lopettaa tarveharkinnan opiskelijoiden asumislisää jaettaessa. Monelle opiskelijalle olisi helpotus, jos urkinnasta luovuttaisiin.
Historiallinen parannus opintotukeen on konkreettinen esimerkki siitä, mikä muuttui, kun kokoomus tuli hallitukseen. Opintorahaa ei ole korotettu 16 vuoteen.
Heti vuoden alusta 30 prosentilla noussut opiskelijan niin kutsuttu vapaiden tulojen raja oli aikaisemmin 505 euroa opintotuellista kuukautta kohden. Tänä vuonna opiskelija voi kuitenkin tienata 660 euroa kuussa ilman että tulot laskisivat opintuen määrää. Niinä kuukausina joina opiskelija ei nosta opintotukea voi palkkatuloja jatkossa kertyä 1970 euroa nykyisen 1515 euron sijaan.
Opintorahan ja valtion takaaman opintolainan (jota opiskelija voi nostaa 300 euroa kuussa) lisäksi opiskelija voi saada asumislisää enintään 201,60 euroa kuussa. Asumislisää ei voi saada ollenkaan, jos asuinkumppanin tulot ylittävät vuodessa 22 000 euroa. Jos asuinkumppanin tulot ovat alle 15 200 euroa vuodessa, ne eivät vaikuta samassa taloudessa asuvan opiskelijan asumislisään.
Tällä hetkellä Kela ei tee asuinkumppanuusasiassa eroa pariskuntien ja kämppäkavereiden välillä, mikä aiheuttaa osalle opiskelijoista ongelmia ja turhaa lisäselvitysten väsäämistä. Itsekin olen viimeisen vuoden sisällä allekirjoittanut todistajan ominaisuudessa parikin kaverieni Kelalle tekemää selvitystä kämppäkaverien suhteen laadusta. Asunnon pohjapiirroksen ja sängynpaikkojen selvitteleminen Kelalle tuntuu jokseenkin hullulta.
Tämän päivän Helsingin Sanomien mukaan opintotukiasioista vastaava kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin (r) haluaakin lopettaa tarveharkinnan opiskelijoiden asumislisää jaettaessa. Monelle opiskelijalle olisi helpotus, jos urkinnasta luovuttaisiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
