Kävin tänään ratsastelemassa kaverin hepalla. Kun laittaa vähäksi aikaa ”aivot narikkaan” ja on hetken ajattelematta töitä (politiikkaa), opiskelua (politiikan tutkimusta) tai järjestötoimintaa (politiikkaa), saa heti kummasti uutta virtaa seuraaviin päiviin.
Joka kevät, vielä nykyäänkin, kun maa alkaa olla sula takaraivossani kolkuttaa halu päästä hyppäämään maastoesteitä tai edes rataesteitä. Monesti olen unissani ollut kenttäkisoissa, useimmiten Niinisalossa. Eniten kaipaan tunnetta siitä, kun laukkaa metsässä maastoradalla 500m/min ja on yksinkertaisesti pakko keskittyä suoritukseen ja elää hetkessä. On vain tämä hetki. Menneisyyttä ei ole ja tulevaisuus on seuraavat pari estettä tai rata loppuun. Tätä tehostaa vielä sopiva jännitys ja adrenaliini.
Kun luovuin hevosestani Zolotoista ja lopetin aktiivisen kilparatsastusharrastuksen, oli vaikea kuvitella itsensä jonakin päivänä niin sanotuksi ”sunnuntairatsastelijaksi”. Ja toisaalta ilman aktiivista pitkäjänteistä harjoittelua ja kunnollista panostusta ei isoille radoille tietenkään ole asiaa. Mietin mitä ratsastus voisi olla ilman kilpailemista ja riittäviä haasteita. Ajatus siitä, että kävisi silloin tällöin köpöttelemässä kaverin hepalla, tuntui varsin kaukaiselta tuolloin.
Joka kevät, vielä nykyäänkin, kun maa alkaa olla sula takaraivossani kolkuttaa halu päästä hyppäämään maastoesteitä tai edes rataesteitä. Monesti olen unissani ollut kenttäkisoissa, useimmiten Niinisalossa. Eniten kaipaan tunnetta siitä, kun laukkaa metsässä maastoradalla 500m/min ja on yksinkertaisesti pakko keskittyä suoritukseen ja elää hetkessä. On vain tämä hetki. Menneisyyttä ei ole ja tulevaisuus on seuraavat pari estettä tai rata loppuun. Tätä tehostaa vielä sopiva jännitys ja adrenaliini.
Kun luovuin hevosestani Zolotoista ja lopetin aktiivisen kilparatsastusharrastuksen, oli vaikea kuvitella itsensä jonakin päivänä niin sanotuksi ”sunnuntairatsastelijaksi”. Ja toisaalta ilman aktiivista pitkäjänteistä harjoittelua ja kunnollista panostusta ei isoille radoille tietenkään ole asiaa. Mietin mitä ratsastus voisi olla ilman kilpailemista ja riittäviä haasteita. Ajatus siitä, että kävisi silloin tällöin köpöttelemässä kaverin hepalla, tuntui varsin kaukaiselta tuolloin.
Kevät on kulunut yhdessä hujauksessa ja reilusti kesän puolella ollaan. Tänä keväänä kalenterini on ollut kovin täysi. Samalla kun olen ollut kokopäiväisesti töissä eduskunnassa, olen yrittänyt edistää opiskelujani Tampereella sekä käydä opettamassa valtio-oppia avoimen yliopiston opiskelijoille iltaisin Helsingissä. Myös poliittiset luottamustoimet ovat vieneet oman osansa ajastani. Vasta nyt olen oppinut kuinka tärkeä henkireikä rakas harrastus voi arjen keskellä olla, vaikka useimmille tämä ei tietenkään ole mikään uutinen.
Moni ihmetteli aikoinaan valintaani keskittyä opiskeluun ja jättää täysipäiväinen tallielämä. Sain vastata kysymyksiin siitä, miten voin lopettaa ja aionko kuitenkin käydä ”silloin tällöin”. Kysyjille vastasin tuolloin toivonani todella, että vielä jonakin päivänä ratsastus olisi minulle mukava harrastus, jonka parissa voi rentoutua ja käyttää muutaman tunnin viikossa.
Olen muutamien vuosien kuluessa saavuttanut sen, mitä jo aktiivisen kilpailemisen lopettamisen aikoihin toivoin, mutta en uskonut kohdallani mahdolliseksi. Vihdoin osaan käydä ratsastamassa pelkästä harrastamisen ilosta ilman kunnianhimoisia tavoitteita kansallisella tai kansainvälisellä tasolla. Oppia lisää, voittaa itsensä ja pitää hauskaa, siinä riittää tavoitteita harrastaa.
Myönnettäköön, että montaa kertaa en ole ehtinyt ratsastamassa kevään aikana käydä. Olen luvannut itselleni, että nyt kesällä käyn useammin.
Moni ihmetteli aikoinaan valintaani keskittyä opiskeluun ja jättää täysipäiväinen tallielämä. Sain vastata kysymyksiin siitä, miten voin lopettaa ja aionko kuitenkin käydä ”silloin tällöin”. Kysyjille vastasin tuolloin toivonani todella, että vielä jonakin päivänä ratsastus olisi minulle mukava harrastus, jonka parissa voi rentoutua ja käyttää muutaman tunnin viikossa.
Olen muutamien vuosien kuluessa saavuttanut sen, mitä jo aktiivisen kilpailemisen lopettamisen aikoihin toivoin, mutta en uskonut kohdallani mahdolliseksi. Vihdoin osaan käydä ratsastamassa pelkästä harrastamisen ilosta ilman kunnianhimoisia tavoitteita kansallisella tai kansainvälisellä tasolla. Oppia lisää, voittaa itsensä ja pitää hauskaa, siinä riittää tavoitteita harrastaa.
Myönnettäköön, että montaa kertaa en ole ehtinyt ratsastamassa kevään aikana käydä. Olen luvannut itselleni, että nyt kesällä käyn useammin.
3 kommenttia:
Kuvan heppa taitaa olla Zolotoi?
Juu, kenttäkisoissa Ruhalassa joskus 2000-luvun alussa. Tonazu tähyää radalle :)
Tuli muuten taas vanhat ajat mieleen, kun Pursiaisen Tuula hääri telkkarissa Kyran Maxin hierojana olympialaisissa. Tuula on kyllä aivan uskomattoman taitava ja ammattitaitoinen hevoshieroja. Hän on hieronut Tampereen seudulla paitsi aikanaan Zolotoita myös monen tutun heppoja. Tuula sai aina ihmeitä aikaan ja pelasti meikäläisenkin monessa tukalassa tilanteessa.
Lähetä kommentti