Äiti

Tänä vuonna en pääse kotiin äitienpäivänä. Meidän perheessä välittäminen ei ole ikinä ollut etäisyydestä kiinni. Äiti on ollut töidensä vuoksi paljon poissa ja kaukana kotoa. Aina, ihan aina, olen kuitenkin tiennyt, että äiti on läsnä ja välittää. Parempaa äitiä ei olisi voinut toivoa.

Ollessani ehdolla erään opiskelijaliiton puheenjohtajistoon minulta kysyttiin ehdokastentissä ketä ihailen. Vaikka tuolloin en häpeäkseni kehdannut sitä tunnustaa, ainoa oikea vastaus on äitiäni Tuulaa. Muut tekevät, mitä osaavat, äiti on aina tehnyt mitä on halunnut. Hän on tahtonaisena pärjännyt aikanaan todella kovin miesvaltaisessa työelämässä.

Nykyään maristaan lasikatoista ja naisten epätasa-arvoisesta kohtelusta bisnesmaailmassa. En ole kuullut tällaista puhetta äidin suusta koskaan. Luulen kuitenkin, että sukupolveni nuoret tuskin edes osaavat kunnolla kuvitella, millaisia tilanteita nuoret naiset kohtasivat vielä muutamia kymmeniä vuosia sitten.

Äidin elämässä koti ja työt ovat limittyneet, oikeastaan jo paljon ennen kuin siitä tuli muotia. Kotiin on palkattu apua, ja olen myös päässyt mukaan äidin työmatkoille, silloin harvoin kun se on ollut mahdollista. Hassua kyllä muistan vieläkin, miten tärkeäksi tunsin itseni pönöttäessäni hotellin aamupalalla bisnestyyppien seassa. Lapsuuteni kohokohtia ;)

Äiti on aina miettinyt tarkasti, mitä on halunnut siirtää eteenpäin omasta kasvatuksestaan ja ehkä myös ominaisuuksistaan ja mitä haluaisi minun tekevän toisin. Äidin lapsuudessa 40- ja 50- luvuilla ja vielä myöhemminkin tyttöjen kasvatuksessa korostettiin kuria ja hyvin pidättyväisiä käytöstapoja.

Minulla on aina riittänyt itsepäisyyttä ja tahtoa. Vaikka toisten kunnioittaminen ja hyvät käytöstavat olivat kotona aina itsestäänselvyys, meidän perheessä on aina uskottu avoimuuteen ja vastuun antamiseen.

Esimerkiksi kotiintuloaikoja minulla ei ole koskaan ollut. Hyvä niin, sillä muutoin olisi aina tehnyt mieli jäädä vielä vähäksi aikaa. Kun on saanut itse päättää, kotiin on ollut aina kiva tulla.

Olen aina tehnyt omat valintani. Toisaalta äiti on varmasti omalla esimerkillään vaikuttanut siihen, millaisia valintoja olen tehnyt ja mitä arvostan. Äiti on aina tukenut minua ja opettanut, että itseensä on uskottava. Äiti ei ole koskaan ajatellut saati valitellut, että naisena hän ei ole tasa-arvoinen miesten kanssa, joten tällainen ajatus ei myöskään ole iskostunut minun päähäni.

Se, että äiti ei ole ollut koko ajan paikalla höösäämässä on varmasti kasvattanut minusta itsenäisemmän ja itsevarmemman. Uskonkin, että sukupuolten välinen tasa-arvo ei toteudu kiintiöllä sen paremmin kuin feminististen itkuvirsien toistelulla. Muutoksen on lähdettävä asenteista - ennen kaikkea naisten asenteista itseään ja omia kykyjään kohtaan. Halusimmepa tai emme, äidin asenteilla on usein merkittävä vaikutus tyttären elämään ja suhtautumiseen itseensä.

Olen onnekas, koska äitini asenne on aina ollut kohdallaan. Kiitos äiti ja hyvää äitienpäivää!