Sosiaalidemokratian kriisi

Julkisuudessa on viime aikoina vouhkattu Eero Heinäluoman vallasta luopumisen avaavan SDP:lle mahdollisuuden uuteen alkuun. Heinäluoman äkillinen hyppy uppoavasta laivasta aikaansai uuden tilanteen, ja nyt SDP:n toivotaan saavan raikkaan ja uudistavan johtajan. Suomalaisen sosiaalidemokratian pelastamiseen ei kuitenkaan riitä pelkkä puheenjohtajan vaihdos.

Kun Heinäluoman vielä uskottiin jatkavan puheenjohtajana, ainoaksi haastajaksi ilmoittautui, ei kovin uusi kasvo, Erkki Tuomioja. Heinäluoman luopuminen johti demarit entistä syvempään hajaannuksen tilaan. Millään muulla nimellä tuskin voi kutsua tilannetta, jossa 45 hengen eduskuntaryhmästä lähes kymmenen, eli viidesosa kokee olevansa paras henkilö puolueen johtoon. Ollakseen uskottava eturivin demari on siis ilmoittauduttava mukaan puolueen puheenjohtajakarkeloon. Toisaalta ehdokkaiden määrä kertoo paljon kisan tasosta.

Demarien hajaannus näkyy myös oppositiopolitiikan näkymättömyytenä ja heikkoutena pääoppositiopuolueen keskittyessä sisäisiin peleihinsä. Äkkiseltään ei tule mieleen, koska hallitus olisi saanut näin oppositiolta rauhassa tehdä uudistuksiaan. Kun demarit sitten kesällä valitsevat jonkun ehdokkaista puheenjohtajakseen, nähtäväksi jää, miten tämä onnistuu kunnallisvaalien alla yhdistämään puolueen pahasti hajaantuneet rivit. Tehtävä ei ole helppo.

Ongelmaton ei myöskään tule olemaan valittavan uuden puheenjohtajan päätehtävä, eli sosiaalidemokratian todellinen uudistaminen. Sosiaalidemokratian tarjoamat ratkaisut ovat olleet tiiviisti sidoksissa perinteiseen kansallisvaltioon, jonka aika globaalin talouden oloissa on auttamatta ohi. Puheenjohtajakilpailussa hajaantuneen kentän yhdistämistäkin suurempana haasteena SDP:n uusi johtaja joutuu miettimään, miten kääntää demarien katse peruutuspeilistä kohti tulevaisuutta ja aitoja uudistuksia.

Suomen demarit voivat kuitenkin lohduttautua sillä, etteivät he ole kriisinsä kanssa yksin. Toverit ympäri Eurooppaa kamppailevat samojen ongelmien parissa. Sosiaalidemokratia ei enää pysty tarjoamaan kehityskelpoisia vaihtoehtoja yhteiskunnan uudistamiseksi. Tämä trendi on näkynyt vallanvaihdoksissa ympäri Eurooppaa, esimerkkeinä mainittakoon moderaatit Ruotsissa, Merkel Saksassa ja Sarkozy Ranskassa unohtamatta tietenkään kokoomuksen menestystä Suomessa. Uskallan ennustaa myös Britannian Labour-puolueen joutuvan luopumaan asemistaan seuraavien vaalien yhteydessä.

Yksi demarien merkittävimpiä ongelmia on, ettei puolue enää kiinnosta nuoria. Jäsenmäärän lasku kertoo siitä, että entisiäkin tovereita lipeää riveistä. Ylen Taloustutkimukselta tilaaman gallupin mukaan demareiden kannattajien suosikit jo puheenjohtajaehdokkaaksi asettautuneista ovat Tarja Filatov ja Erkki Tuomioja. Voiko joku todella väittää, että tästä kaksikosta kumpikaan kykenisi todellisiin raikkaisiin uudistuksiin. Ei siis ole mikään ihme, että SDP on sekaisin.

Kirjoitus on julkaistu Tuhatkunta-lehdessä 1/08